sunnuntai 31. elokuuta 2014

Luin äsken tämän ja mua alkoi ihan vituttamaan.

Olin muutama vuosi sitte Aapelissa kahvilla/teellä/en muista ja viereiseen pöytään tuli Kapp Ahlin(?) kaksi työntekijää. Toinen kovaan ääneen kerto miten oli kyykyttäny jotai nuorta työharjoittelijaa. Sano että hän kyllä juoksuttaa sitä niin paljon kun jaksaa, eikä ollu päästäny tauolle. Siinä vaiheessa oli vähällä etten sille ämmälle jo jotai sanonu hänen erittäinki aikuisesta käytöksestä, kun se sano sille työkaverilleen että hän kun oli sanonu että pitää rekit laittaa kuntoon ja oli kuulemma kahtonu että kohta se tyttö alkaa itkemään, niin mietin vaan että en sano mitään, mutta mitä helvettiä.....n. 45-vutias ämmä kouluttaa työharjoittelijaa noin ja leuhkii sillä vielä kovaan ääneen, oikeen kato että kuulenko minä. Tyydyin sitte vaan vilkaisemaan halventavasti. En tiiä oliko sillä ämmällä oma elämä sitten piloilla, seksittömyyden viides vuosipäivä vai mitä...mutta ei sillä tuntunu olevan kyllä kaikki inkkarit kanootissa. Vai onko häntä itseään opetettu työhön tuollaisella asenteella? Ei kai harjoittelija ole missään työpaikalla se joka tekee kaikki pelkät paskat hommat, muitten työt ja vielä niin että kouluttajan äänensävy on käskyttävä ja pistää raukkaparan juoksemaan.. Tuo jos jokin on työpaikkakiusaamista! Jonka kohdistaa vielä ihmiseen joka vasta aloittelee työelämäänsä tai tekee vasta yläasteen harjoittelua..
Sopii miettiä näitten "kouluttajien" pikkusen, mikäli kykenee. Tuo mainitsemani tuskin kykenee =)

Sitten....viikonloppu meni ihan kivasti baarissa, tallila ja iisalmessa HD-kemuissa töitten merkeissä. Palkallanihan voisin viimein hakee sen Nexplanonin apteekista.
Ei näytä yhtään kivalta =/ mut siinähä on sit kolme vuotta. Kiva kattoo darrassa tuommosta.

perjantai 29. elokuuta 2014

Voitin miljoonan!

Tykkääppä nii laitan sulle vitun tyhmän ketjuviestin josta ei ole konkreettista hyötyä rintasyöpäkampanjalle.
Hyvällä asialla joo, mutta mää en jaksa.....joka helevetin vuosi...!! Joku rahankeräyski ois parempi ja enemmän hyödyttävä, niin kun se että rintsikat lähetetään jonnekki säätiölle ja jokaisista rintsikoista menee kymmenen senttiä asian hyväks, mutta nuo ketjuviestit ja hassun hauskat tilapäivitykset....eeeeeiiiihhh. Tää oli mun mielipide.
Mutta minä todellakin toivon voimia jokaiselle joka kamppailee minkä tahansa syövän kanssa.

Muihin juttuihin..

Eilen oli aika ankee ja paska päivä, mutta muksu menee tänään isälleen, ku pyörähti noi viikonloput nyt näin...mulla on pulled pork uunissa, vielä kolmisen tuntia ainakin, mulla on Espiritua jääkaapissa, tänä vkl ois Supa Fly Beach Partyt.....mutta mä en vielä tiedä yhtään mitään muuta kun sen että viiniä juon ja syön possun ylikypsää niskaa. Suihkussa kävin mut pukeminen vielä vaiheessa, mutta mikä kiire? Ei niin mikään.

Hauskaa viikonloppua! =)

Minä palailen blogin ääreen maanantaina tai sunnuntaina.

torstai 28. elokuuta 2014

Arka aihe....

En muista sivusinko tätä aihetta ja asiaa tuossa keväällä, mutta tää on jotai mitä mun oli oikeestaan pakko tehdä. Yks isoimpia asioita joita oon tehny. Mietin kehtaanko siitä nyt muutaman kuukauden jälkeen kertoo veispuukissa, mutta ajattelin että kirjotan siitä tänne. Tästä ei kauheen moni muutenkaan oo tienny.

Tää on lähinnä niille jotka on sen verran vajaa älyisiä että eivät ymmärrä asioita kovin laajasti tai ei ymmärrä miksi joihinkin ratkaisuihin on viisain päätyä.

Mä olin keväällä raskaana. Heti kun tiesin sen virallisesti ja varmuudella, tiesin myös että mun on keskeytettävä se. Mä olin syöny minipillereitä, syöny kovia särkylääkkeitä koska selkä, ryypänny ja elämäntilanne oli mitä oli, hurjaa.. Eikä tällä toisellakaan elämäntilanne silloin ollut kovin...hmmm....vakaa?
Mua oksetti koko ajan, kaiken minkä söin, oksensin...mun tissit oli aivan helvetin kipeet, mun mahaan sattu perkeleesti, olin aivan äärimmäisen herkillä ja itkee tihrustin kaikkea, toisaalta myös nauru oli herkässä.

Ja kun oli selvää että mitä teen, ei paljon aikailtu asioissa, kaikki oli n. viikossa ohi.
Itkin naisten polilla odottaessani mun vuoroa kun menin ottamaan ekat lääkkeet jotka lopettaa istukan toiminnan. Sitten kotiin. Siitä pari päivää ja työnsin sisuksiini lääkkeet jotka tekee supistukset ja kaikki tulee ulos.....tuli vähän enemmänkin, lorisin verta ja osa raskausmateriaalista/istukkaa jäi sisälle. Näin mulle kyssissä kerrottiin kun sinne sitten olin päässy. Menetin verta niin että taju lähti päivystyksen puolella, mut kärrättiin gynen päivystykseen. Jouduin tippaan ja antibioottia työnnettiin suoneen. Olisin päässy illalla kotiinkin mutta olin niin huterassa kunnossa että sain jäädä sairaalaan, mutta syödä en saanut kun ihan vähän kerrallaan ja tipassa olin seuraavaan aamuun. Aamulla mulle jo maistui leipä ja kinkku ja kaikki hienosti, mutta voitteko vittu kuvitella miltä tuntuu istua synnyttäneiden ja synnyttävien äitien kanssa samassa aamupalapöydässä....tiedättekö ne syyllistävät ajatukset kun kaikki tietää (ainaki omasta mielestäs) miks siellä oot, pidättelet itkua, mutta päätät istua siinä silti. Sanoin siitä hoitajalle aamupalan jälkeen ja multa asiallisesti hoitaja kyseli miten menee ja kuinka voin. Ei se helppoa ole, vaikka itse päätös helppo olikin.
Mietin jopa että ansaitsinko minä sen hurjan ylimääräisen verenvuodon, kun menin raskauden keskeyttämään, mutta en mä usko että kohtalo vois niin julma olla, oli vaan huonoa tuuria ja joku tarkoitus kai silläkin oli, sillä että mun piti tulla raskaaksi ja kun mun piti se keskeyttää.
Aamulla katottiin hempparit ja verenpaineita nyt kytättiin muutenkin koko ajan. Hempparit oli tippunu vajaasta 150:stä 97:ään. Ja kun pääsin kotiin ja käymään kaupassa iltapäivällä, mä söin ekaa kertaa n. moneen viikkoon niin hyvällä ruokahalulla, että paistoin kaks isoa naudan pihviä, vetelin leipiä ja kaikkee kaksin käsin.

Ja minua ärsyttää ne tahattomasti lapsettomat aivan suunnattomasti.. "miten sä voit keskeyttää raskauden kun me ei pystytä saamaan itse lapsia normaalisti tai epänormaalisti?"
Mitä vittua?!?!?!?! Vaikka mä en ois keskeyttänyt sitä raskautta niin en mä sitä lasta olisi lapsettomille synnyttänyt! Ei ole minun, eikä kenenkään muunkaan syy että tahattomasti lapsettomat on lapsettomia, minuun sitä katkeruutta on yhdenkään turha purkaa.
Mun elämäntilanteeseen ei sopinut minipilleriraskaus/lapsi. Sekö olisi ollut sitten näitten tahattomasti lapsettomien mielestä hyvä että pyöräytän maailmaan lapsen, jolle en olisi pystynyt ehkä tarjoamaan sitäkään vähää mitä tälle jo olemassa olevalle ja rakkaalle 9-vuotiaalle?

Ja se pahoinvointi oli jotain niin kauheaa, että mä tavallaan vihasin sitä raskautta, koska mulla ei pysynyt oikeen mikään kiinteä ruoka tai nestemäinenkään sisällä ja heikotti niin helvetisti, mutta keskeytyksen jälkeen mun elämä muuttui normaaliksi...ystävät ympärillä tuki, auttoi, kuunteli.

Se oli elämäni ristiriitaisinta aikaa varmaan ikinä, jos ei lasketa joitain eroja jotka on ollu mulle rankkoja.

Ja arvostelijoita riittää aina, oli asia mikä tahansa. Mutta ihmiset vois joskus ajatella sitäkin mitä ne ihmisille sanoo.. Ajattelin nyt kertoo kuitenki tän. Kaikille. Silläki riskillä että mun valintani ei ole jonkun mielestä moraalisesti oikein ollut ja siitä kuulen, mutta antaa tulla vaan! Nyt sen kestän, sillon en varmaan olis kestäny.

Ja kiitos Piia ja muut ketkä sen ansaitsee, liittyen tähän.

Kuka käski?!

Kuka käski juoda kaks kuppia kahvia?!
Niinpä niin, ei kukaan. Kiva tämmönen kokovartalo tutina =)))

Kauheeta ku ei lopu millään, yrjöttääki melkeen. Vaikka oon syönykkii.

Hyi helevata! Miks en ikinä opi että ei toi kahvi oo mun juttu...

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ei sitä vaan voi aina kaikkee muistaa

Pitäsköhän tehdä ostoslista että varmasti muistan ostaa sitä mitä unohdin kolmella aiemmalla kauppareissulla eilen? Muistankohan ottaa listan mukaan? Muistanko kattoo listaa, jos muistan ottaa sen mukaan? 

Yleensä ne asiat on ehdottomasti maito ja wc-paperi joita pitää lähtee ostamaan ja juuri ne unohtuu. Koko matkan hoet mielessäsi matkalla kauppaan mantraa "paskapaperi ja maito, paskapaperi ja maito, paskapaperi  ja maito". Astit kaupan ovesta sisään. Ooooh, alennuksessa sämpylöitä...hmmm...ja jauhelihaa, taidanpa ostaa pari croissanttiakin tosta ku tuoreita on. Tarviinkos mää yleispuhdistusainetta ja jos tarviin niin minkälaista. Onpa isoja hintaeroja. Joo, tää on halvin. Ja kassalle. Kaupasta pois ja kävelet kotiin. Kotona huomaat että niin, se maito ja wc-paperi. Ja miks  mä oon ostanu kolme patukkaa sellasta suklaata josta en ees tykkää, ihan vaan siks että ne oli alennuksessa? Täähän on vähä sama homma ku joskus keväällä bloggaamani ostosreissu ku piti saada HK:n sinistä kaks pakettia kun ne sattu olemaan tarjouksessa.

Mä lähen kokeilee muistanko ostaa nyt sitä paperia. Niin ja juustoo. Ja ehkä lisää maitoo, meillä kun sitä menee. Litra tolkulla. 


tiistai 26. elokuuta 2014

Ruokatreffit.

Ei mulla. Mutta muistelen elämäni aikana tapahtuneita treffejä ja treffejä ylipäätään jotka tapahtuu ravintolassa.

Mulla ei oo hetkeen ollu sellasia oikeita treffejä, että mennään leffaan, syömään ja katellaan tähtiä.
Se on jotenkin niin....jännittävää. Niin jännittävää että ihan oksettaa ja sä et viitsi tilata sitä maailman parasta pihviateriaa jonka normaalisti söisit, koska näyttää tyhmältä jättää lautaselle kasvikset ja suurin osa perunoista ja sit viel mies maksaa mahdollisesti koko lystin, etkä oo syöny muuta ku pihvin ja vähä ranuja, sekä juonu tietenki siiderin/oluen/lonkeron. Sitte sä alat miettii että jos mä vaan sellasen salaatin nii sen jaksaa syödä ja siinä on raikkaita juttuja kuten kurkkua ja tomaattia, nii ei tuu niin huono olo sen jännityksen takia ja koska et oo saanu siltä jännitykseltä mitään syötyä koko päivänä, mutta siitäkin sä jätät ite salaatit syömättä. Ne salaatinlahdet.
Ja sitten jos alkaa kauheesti röyhtäyttää, mahaan alkaa koskee, kiertää ihan helvetisti ja ei oo iha varmaa et kummasta päästä tulis ja mitä. Nii onpa kiva hei! =D

Mun mielestä sellanen ois kiva että toinen ees on semmosessa pienessä sievässä, siis oikeesti pienessä sievässä eikä kaatokännissä, semmosessa että uskaltaa kattoo toista silmiin eikä kohella jännityksestä, eikä mielellään siitä että joi 5 shottia liikaa. Sit jos ekoilla treffeillä välttämättä haluais että syödään yhdessä nii yhdessä kokaaminenhan vois olla aika kiva juttu? =) tehdä tietenki just jotai tortilloja joista valuu täytteet syliin ja kastikkeet pitkin naamaa ja koittaa näyttää siinä vielä ees melkein nätiltä.. =D siinä sit samalla ruokajuomaks mitä nyt kukakin haluaa juoda ja leffa pyörimään, siinä sit voikin tehdä peliliikkeen syömisen pääteeks ja hakeutua vahingossa toisen lähelle, silleen ihan tosi lähelle että ollaan ihan iholla, vaikka ollaan vielä vaatteet päällä. Ja jotta vaatteet pysyisikin päällä, niin siitähän vois lähtee istuksii iltaa jonnekki kivan hämyiseen paikkaan (lähipubi ei välttämättä oo aina paras vaihtoehto) ja siinä silleen nätisti ottaa kuppia.
Tässä on se vaara että helposti tullaan liian humalaan ja rymytään toisen kotiin tukka sekasin, toinen kenkä kadonneena ja pizzalaatikko kainalossa (ei muuten kannata laittaa pizzalaatikkoo kainaloon, täytteet valuu laatikon reunaan), jätetään pizza pöydälle, katsotaan toista humalaisen kiimaisella katseella ja sitten se alkaa: vaatteet sinkoilee sinne tänne, naapurit alkaa pitelee korviaan ja sänky uhkaa hajota alle. Puolitoista tuntia kauheeta rynkytystä eri asennoissa ja mitään ei tapahdu, paitsi valuu hiki ja kunto loppuu ja ainakin toinen sammuu. Aamulla heräät ja tyyppi on kadonnu. Hienot treffit.
Tai sitten tyyppi on vierellä vieläkin, heräilette yhdessä ja toteatte että on muuten mieletön darrapanetus. Tässä kohtaa ei enää vaatteita tarvitse heittää koska ne oli jo yöllä lennelly ties mihin...sukka lamppuun, farkut ovenkahvaan, paita keittiöön, pikkuhousut ehkä sängyn alle. No mutta asiaan: darrassa on huono harrastaa seksiä. Henki haisee, hikikin on ja saattaa alkaa oksettaa, ja joka työnnöllä tuntuu et puklin lisäks suusta tulee jotain miehistä elintä, riippuen toki siitä että minkä kokoista sisäänsä saa. Ja saamisesta puheen ollen, darrassa se on helpompaa. Saada tajunnan räjäyttävä ilotulitus. Sanotaan nyt näin vaikka en normaalisti ujostelekkaan sanaa "orgasmi". Sitten romanttisesti yhdessä suihkuun ja taas sama kuvio, ja suihkussa on lopulta käyty koko päivän aikana 10 kertaa pesulla, jyystetty suihkun seinää vasten, keittiön pöydällä, olohuoneen sohvalla, kokeiltu kaikki asennot ja sitten syödään darramättöö pitkin päivää.
Tulee kotiinlähdön aika. Pusut, halit ja heihei. Tässä kohtaa voi varovasti kysyy että mites tota sitte jatkossa, haluuks nähä vielä.
Jatkon kanssa voi käydä miten vaan. Jos sillä oli kivaa sun kanssa muutenki ku sekstaillessa  (koska kyllähän te muutakin teette ku panette, syötte ja ryyppäätte, ei kai sitä mykkänä tartte olla kyseisien toimenpiteiden aikana, paitsi panemisen, ellei se ole jotain ihanan pikkutuhmaa) niin kyllä se ilmottelee itestään ja haluu tulla takasinkin.
Maanantaina hehkutat kaikille sun kavereille että olit maailman ihanimmilla treffeillä. Ja sun kaverit huomaa sen jo kaukaa kyllä, kun sähän kävelet ku lihava ankka.
Ai mitä? Ai paikat hellänä? Ei oo! =D

Mutta sellaiset treffit. Osa oli oikeasta elämästäni poimittuja tapahtumia, osa ihan vaan aivojeni omaa tuotosta keskellä luovaa yötä. Näköjään luovaa. Ja näköjään pitäs yöllä enemmän muutenki kirjottaa kun tekstiä saan näin paljon aikaseks, yllättävän loogisessa järjestyksessäkin vielä kun miettii että tässä on nyt joku kaava miten tää menisi.

Nyt nukkumaan.

ps. saa mulle järjestää muunkinlaiset treffit =)

maanantai 25. elokuuta 2014

Maanantai!

Vaikka mua väsytti aivan helvetisti aamulla niin voin kertto että kyllä piristi ku Hede tuli meille, leikkasin sille sivukaljun ja sitte Raxiin syömään, paljoo en syöny mutta kivan pikku ähkynhän sitä jo siitäkin sai. Mä en muista millon viimeks mä oisin ollu keskustassa neppailemassa ja vaikka vettä tulla tihhuuttiki nii ei se haitannu ku sit nähtiin Janikin. Kelalle ja bussiin, just ehdin kyytiin.
Nyt täs kotona istuskellu ja ootellu tyttöö kotiin koulusta.
Sit viel ootella loppuviikkoo ja kattoo mitä se tuo tullessaan... =)

Kotona piti kattoo et onks minussa jotai hassusti ku sokkarin eessä joku vanha setä virnuili mulle. Ihan melkeen ahistuin ku tuijottaa ja virnuilee vaan. Oiskohan siltä pitäny kysyy että onko sillä joku ongelma? O.o

Mulla on ollu tähän asti kiva maanantai. Ja jos kysyn että onko teillä muilla ollu, nii onko se vittuilua? =D

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Nyt just.

Kädet levällään ottamassa vastaan kaiken mitä ikinä tuleekaan.. Valmis ottamaan vastaan ja valmis luopumaan. Tänään olen niin ehjä ja niin jalat maassa että pystyn myös torjumaan. Oon alkanu huomaamaan ittessäni sellasia terveellä tavalla itsekkään merkkejä. Ei aina tartte yrittää olla mieliksi muille. Ja se mitä täällä luette, on jotain niin henkilökohtaista mulle, että oon ihan alaston, ikään ku aseista riisuttu. Että se on ihan pelottavaa, kun on niin oma itsensä. Vaikka mä en aina mun kaikkein iloisimpia asioita tänne kirjoittele, niin ne ehkä on niitä joita mun ei tartte jäädä käsittelemään samalla tavalla kun synkimpiä asioita, ja mikä asia mulle on synkkä niin...no, mä koen asiat mun tavalla. Tää mun henkinen kasvaminen on ollut aika hurjaa tässä tän vuoden puolella, aika rankkoja juttuja joutunu työstämään, miettimään ja muuttamaan muuttamatta perusluonnettani, tietämään kuka mä olen, mikä mä olen ja mihin mä olen menossa. Enhän mä voi tietää tietenkään minne olen menossa noin niin kun fyysisesti, mutta henkinen päämäärä ja suunta sille mitä mä annan itseni sietää ja missä vaiheessa päästää irti, tuntematta syyllisyytä, jotta minä itse voisin hyvin, kuitenkaan loukkaamatta myös muita.
Ja pitää muistaa rakastaa itseään, jotta voi rakastaa muitakin lähellä olevia.

Tämmöstä tähän sunnuntaihin.

Lopuks viel yks aika kiva lause mikä kuvaa mua hyvin ja tää lause oli mulle osoitettukin:
"saa just semmosen kuvan että sie et esitä mitään vaan oot oma itses. Välillä hieman sekopää mutta pohjimmiltasi varsin pehmo"


Auringonsäteitä kaikkien päivään!! <3

lauantai 23. elokuuta 2014

Paljastuksia ja pahoinvointia

Otsikko on ehkä pikkusen hämäävä mutta ei sitä mitä siitä vois ajatella.
On ollu huono olo pari päivää eikä oo ruoka maistunu =/ kahvia juonu jonkun verran ja iha vähä lämmintä ruokaa per päivä. Yskä helpottaa ja välillä tuntuu että ei helpotakkaan. Äiti arveli että vois olla iha hyvä käydä taas astmatesteissä.

On toi yks saanu mut repii riemuakin kun ilmenny ihmisestä jänniä juttuja. Valheita kuukauden jälkeen ja ristiin puhumisia ja kaikkee. Täytyy kiittää yhteistä tuttua. Ja sanoinko mä että kaikki mitä mulle valehdellaan, selviää ennemmin tai myöhemmin... =) nyt ku ois selvinny aiemmin nii oisin voinu ennemmin myös jatkaa omaa elämää ja säästyny vaikka miltä sonnalta, vaikka kumpiki tiesi ettei tulevaisuutta vaan ole, mutta kun se sisäienen taistelija minussa ei suostu luovuttamaan ennen kun on iha varmasti kaikki kortit katottu. Mutta nyt.. =) voin sanoo että kaikella on ollu tarkoituksensa ja edelleen, palikat loksahtelee paikoilleen just niin kun pitääkin! En ikinä lopeta oppimista ihmisistä, ja se mikä on ollu tärkein oppi, niin se että älä kuitenkaan heittäydy ihan täysillä ennen kun tiedät että on turvallista heittäytyy.

Ja mulla meinaa kuuppa levii tähän jouten oloon, en oo jaksanu hoilottaa ja vetää omia karkeloita vailla järjen häivää. Vielä viikko, sitten mä nollaan ja nautin äiskän omasta ajasta, kylmistä holillisista juomista, hyvästä ruuasta, hyvässä seurassa... =)



Janna - Sydämen kantaja

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Huojuu, taipuu, heiluu ja horjuu, mutta ei katkea. Sade hakkaa suurilla pisaroilla raivoisasti kohti mutta vain nöyränä taipuu elämän myrskyissä, ei katkea. Juuret lujasti maassa, kipuilee ja käy maassa asti, mutta ei katkea, ei. Auringon säteet saa pian taas loistamaan vehreyttään ja pisaroista on enää kimmeltävät juovat jäljellä, kunnes nekin lempeä tuuli kuivaa ja seisoo jälleen tukevasti juuret maassa, ylväänä myrskystä selvinneenä. Ei katkennut, ei.

tiistai 19. elokuuta 2014

=)

Tyttö kouluun, mä jatkoin unia, tässä unihiekkoja karistellessa silmistä kattelen sateista päivää ikkunasta..
Mulla on tässä kolmisen tuntia omaa aikaa ja ihmettelen miten sen käyttäisin...ainakin on aikaa kirjotella, laulaa ja tanssia...ehkä mun tartteis suihkuunki kohta mennä, sitte jossai kohtaa tiskata...hmmmm.... =)
Tänään ei ressata.
Mul on syy pitää suupielet lähempänä korvia ku nenää. Ei se oo taas paljosta kiinni =)

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Silloin kun maailma tarjoaa niin paljon, niin pitää yrittää osata luottaa intuitioon ja valita oikein.

Mun haaveeni ei ole kovin erikoisia. Elämänkumppani, joka sietää minua huonoinakin päivinä, ymmärtää mua, kykenee ajattelemaan asioita laajasti ja pystyy näkemään virheensä, sekä osaa pyytää ja antaa anteeksi.
Ja antaa hellyyttä silloinkin kun tilanteeseen ei liity seksi millään tavalla, tulee myös itse lähelle.

Rahalla, menneisyydellä ja lihaksilla/lihaksettomuudella ei ole väliä, kunhan miellyttää omaa silmääni.

Onko nämä liian suuria vaatimuksia muka?

Viime yön uni ja muuta

Tyttö meni pihalle nii nyt on hetki aikaa kirjottaa tosta mun viime yön unesta.
Näin yhen miehen, enkä mä uskaltanu kattoo sitä silmiin kun sen ne silmät oli niin omituiset ja se sano että se on tappanu jonkun naisen. Mä halusin olla kanssa samassa huoneessa ja tutustuu siihen, vaikka mua koko ajan pelotti ihan kauheesti, mä vaan hoin siinä unessa itelleni että ei se mua tapa, mun vaan pitää luottaa siihen eikä näyttää sitä että mua pelottaa. Sitten mä menin vaihtaa paitaa johonki huoneeseen ja se tuli perässä, meni nojaamaan johonki pöytään ja katto vaan mua ku vaihdoin sitä paitaa se höpötti jotain, en muista mitä ja mä olin aika vähä sanainen.

Nyt hereillä mä aloin analysoimaan tota mun unta että mitä se kertoo. Ehkä mahdollisesti siitä että kukaan ei varmasti ole tappamassa mua oikeasti, vaan että se peilailee jotenki mun tunne-elämää ja kovaa halua löytää jotain, mutta epävarmuus ottaa vallan. Minähän viimeisen suhdekuvion jälkeen aloin ajatella etten halua enää ikinä tulla satutetuksi, en jaksa sitä helvetillistä paskaa fiilistä käydä läpi, aina.
Näitä samoja juttuja eri muodoissaan oon käsitelly tässäki blogissa.

Sitten...mulla oli päässä äsken ihan huikeita juttuja joista kirjotan mutta ne karkas. En saa enää siitä fiiliksestä kiinni mikä oli. Saatan saada ne vielä kiinni. Nyt pyykkejä telineelle kuivumaan...jatkan illalla/joskus.



Jatkuu.
Mä varmaan oon jo iha katkeroitunu tai jotai, menee välillä pirun hyvin mutta sitte on muutama biisi mitkä herättää pieniäki muistoja, ja mua lähinnä oksettaa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ....

tähän biisiin liittyen, kun eräille ei sit vaa riitäkkää mikään

Jooooopasen joooo...... mutta miks, miks ja miks?!?!?!?!

En kaipaa miestä joka roikkuu entisessä suhteessa......oiskohan syytä päivittää tinderiä....enhän mä oo näköjään itekkää päässy edellisestä yli, tai siitä pettymyksen fiiliksestä ja siitä että kaikki alko niin helvetin nopeesti ja hyvin ja kaikki muuttuikin, sitte muuttu taas ja sitte lopullisesti.
Näihin fiiliksiin liittyy kyllä sekin että mä oon vaa nyhjöttäny kotona.

Mutta mä ootan tiistaita. Katotaan tapahtuuko sillon mitään.

Tää alko hyvänä sunnuntaina. Liikaa heittelee nyt.

Ruutsoneita.
Mä oon vuosikaudet kirjotellu tänne ihan vaan omaks iloks, terapiaks ja muute vaan kirjottaakseni päätä selvemmäks, niissä puitteissa kun se mun kohdalla on mahdollista, mutta yllätyin kun niin moni halus tän blogin osoitteen, mutta edelleenki teen tätä lähinnä vain itselleni, ettei näistä katoa se mun omin juttu, mutta jos joku nyt haluaa että jostain tietystä aiheesta kirjotan niin tähän tai facen kautta voi laittaa ehdotuksia =)

Mun piti kirjottaa enemmänki mutta tässä on nyt pieniä häiriötekijöitä..."äiti, paistatko mulle munakkaan?"
No nyt jatkan...oooh, joku laitto tinderissä viestii, no nyt voin jatkaa....veispuukissa uusia viestejä ja ilmotuksia...Riina pyytäny tykkäämään ryhmästä "Inked Boys" ja mitäs täältä löytyykään....no joo, ehkä tässä päivän mittaan saan pieniä juttuja läjään nii kirjotan illalla kun tyttöki nukkuu. Tai tulee joku semmonen hyvä ja luova hetki.

lauantai 16. elokuuta 2014

Se pieni juttu...

Se pienikin ele, pienikin jokin selittämätön juttu kun sä huomaat että joku on susta oikeasti kiinnostunut, sun ajatuksista, susta ihmisenä ja naisena, ainutlaatuisena. Ja se arvostaa sua niin paljon että se saa sun silmät loistamaan ja kulkemaan lämpimät aallot lävitsesi ja sä voit vaan itkeä siitä riemusta kun huomaat olevasi hänelle kaikki mitä hän ilkeää elämältä pyytää. Ja hän jää siihen.

perjantai 15. elokuuta 2014

OTSIKKO!

Mun pää on taas yhtä sumua ja sirkusta. Mulla on levoton pää. Kahvi. Se teki tän olon. Ehkä. Jos mä menisin kylmään suihkuun tai laittasin pään ämpäriin joka on kylmää vettä täynnä. 
Dingon Hämähäkkimies, ja mä oon iha hurjana. Nään sieluni silmin itteni jossai irkkupubissa kolistelemassa kolpakoita. Rempseetä meininkiä. 
Ihmettelen maailman menoa, ihmisiä, ihmisten luonteita, elämän tilanteita. Sitä miten tilanteet muovaa luonnetta ja asennetta asioihin ja suhtautumista muihin ihmisiin. Mikä merkitys on niillä asioilla joita oot tehny ja joita oot jättäny tekemättä. Minkälainen ihminen voi rakastua minkäkinlaiseen ihmiseen.
Näitä ajatuksia ei saa hukata. Tää on mun pään sisältä, mun tuotoksia. Kaikki mitä oon kirjottanu ja tuun kirjottamaankin. 
Tämä hetki kun sydän hakkaa ja oot sumussa ja odotat jotain mitä et oikeastaan edes tiedä, mitä odotat.
Tää on varmaan jonkun mielestä hullun puheita mutta ei ainakaan selväpäisen. Heh, ihan sama =)
Selvinpäin mä silti oon. Kahvii vaan juonu ja kohta syön nakkisoppaa jossa on niin paljon nakkeja että kasvikset on vaa sattumia mun keitossa.

Kiitos kun luit. Jos luit.

(tähän vois jonkun hyvän biisin linkittää jos keksisin että minkä)

torstai 14. elokuuta 2014

Hiilet polttavat varpaiden alla,
tahtoisin olla jo matkalla.
Nähdä valot kaupunkien,
seilata aallot merien,
riemua kokea ja tunteisiini vedota.
Tavata kasvoja uusia ja
kauan kateissa olleita vanhoja.
Oletko valmis, kysyn
ja vastaat:
olen, ja tässä matkalla rinnallasi pysyn.
"Take my hand" kuiskaan.
Katsotaan mihin raiteet nää meitä vie.
Kuitenkin tiedän, ei erilleen vie tää tie.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Mun kyyneleet kylpytakin rinnuksella näytti aivan Strakowskin pieniltä timanteilta.
Joten siitä tulikin mieleeni että olen itse varmasti aikamoinen timantti, hiomaton timantti, pienine säröineen, rajulla kädellä louhittu, jälkiä elämästä, mutta arvokas!
Ja loistan sille kuka sen loiston ansaitsee, säröillä viillän sielua joka minua satuttaa.

tiistai 12. elokuuta 2014

Asiaa tässä vaan pienesti...

Sitä minä vaan että kipee on ihminen joka käyttää toisen herkkyyttä ja huonoja puolia aseenaan (niin että ärsyttää toista jotta toisella kilahtas, esim.), hyväkseen jne. Ja vaikka ei lupaa mitään, mutta antaa mahdollisuuden ja vetääkin maton jalkojen alta, nii ehkä on häikkää päässä ja vielä yrittää saada toiselle syyllisyyden tunteita kun ite mokasi asioissa kun ei osannut puhua suoraan vai piti toista löysässä hirressä.

Silmät aukee ku aikaa kuluu. Ikävä vaihtuu pettymykseksi, pettymys vihaksi ja viha pikkuhiljaa välinpitämättömyydeksi. Tää tila hakee muotoaan, mutta suunta on parempi.

maanantai 11. elokuuta 2014

Haistakaa kaikki vittu! -päivä.

Kipee kurkku, kauhee yskä, närästys, väsymys.

Jne jne...ym..ym..

Kiitos. Helpotti kun sen kirjoitin.

lauantai 9. elokuuta 2014

Ei kannata haaveilla sellaisesta mitä ei voi saada, mutta ei mullekkaa mikä tahansa kelpaa. Ei mikä tahansa mies, eikä mikä tahansa nainen. Ei vaikka en itsekkään ole erikoinen.

torstai 7. elokuuta 2014

Biisejä mun elämästä

Ei listata eroihin liittyviä biisejä vaan niitä jotka koskee mua jotenki muuten.

Kaija Koo - Tinakenkätyttö
Yö - Kultasiipi
Retropop - Valmis uuteen nousuun
Kaija Koo - Surulapsi


Ja...

Hmmm....mun elämä on menny näin. Mä en saanu teininä....siinä 15-17-vuotiaana lähtee festareille tai minnekkää. Mun piti aina informoida menemisistäni, sillonkin kun muutin kotoa pois paria kuukautta vaille 18-vuotiaana...oli kevät 2001 muistaakseni kun en menny kouluun vaan rupesin ryyppäämään luokkakaverin ja muitten kavereitten kanssa, en vastaillu puhelimeen ja laitoin sen kiinni. Menin kämpille kännissä kun käki, ovikello soit ja äiti oli ovella, minua oli etsitty kissojen ja koirien kanssa ja äiti jätti jonkun oman menonsa sen takia menemättä, olisi sinne ehtinyt mutta ei halunnu enää vaikka minä löydyin jo. Oli olevinaan mun syy.
Sitten mun nuoruus menikin lapsen isän kanssa, lapsi syntyi 2004 marraskuussa...ero, hurjaa menoa, uusi suhde joka kesti 1,5 vuotta....eron jälkeen taas hurjaa menoa....suhteita, sekoilua, yh-äidin arkea toki myös....mä täytän kohta 32 ja oonhan mä reissannu, tehny juttuja ja nauttinu elämästä mutta vielä kun tapaisi miehen joka kestää minua huonoinakin päivinä, kestää mun "päsmäröintiä" ja minua kokonaan ja joka on yhtä hullu kuin minäkin että sen kanssa voi lähtee extempore minne vaan kun vaan on aikaa ja rahaa.

Tulee nuita biisejä vielä...

Sunrise Avenue - Welcome To My Life

Öööö.....on niitä vielä ku jaksan miettii.
Tää on vaarallista.. =D
Mä annan mennä jonkun, tilalle tulossa joku muu....uskallanko päästää lähelle, uskallanko antaa itsestäni kaiken, uskallanko lähtee tutustuu... =)
Ei mun yksin tartte olla. Sen mä tiedän.
Mutta hajotanko itteni taas, hajottaako joku minut jos annan tulla lähelle..

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Päätös.

Minä päätän, siis PÄÄTÄN irroittaa susta. Kokonaan, täydellisesti. Ei enää yhtäkään viestiä. Ei ainuttakaan ajatustakaan että näkisin sinut, koskettaisin sua, yhtään mitään mitä tekisin. Saatanasti kirpaisee, mutta nyt on jatkettava omaa elämää. Nyt ei enää itketetä itseään noilla biiseilläkään.
Kiitos. Kiitos kaikesta mitä sinulta sain ja anteeksi etten aiemmin lupauksista huolimatta susta ole osannut irti päästää. En lupaa ettet olisi mielessäni välillä mutta muuten irroitan. Nyt voit mennä. (mun päästä)

maanantai 4. elokuuta 2014

Mä niin kuuntelen noi kaikki surkeet biisit, mä niiin kaipaan sua ja itken vaikka silmät tomaateiks. Nautin ilon hetkistä ystävien kanssa. Kuuntelen, tuen, selviydyn omista murheista, vaikka ethän Sinä mikään murhe ole, elämäntilanne vain on. Meidän kannalta.
Mutta muuten elämä on näyttänyt nin paljon monia puoliaan vähän ajan sisään lähellä.
Rakastumista, eroa ja irti päästämisen vaikeutta, oppimista, ystävän läheisen kuolema, siskon pojan syntymä.
Hurja kesä. Sinne väliin on mahtunut kaikkea muutakin.
Uusia kavereita, viisaita ja lohduttavia sanoja. Pieniä onnen hetkiä mutta suurin niistä on onnellisuudessaan se että minun rakkaasta pikkusiskosta tuli äiti ja minusta täti =))) <3
Ehkä saan susta vielä itselleni ystävän, jos kohtalo ei ohjaa meitä enää yhteen muuten.
Sekavaa tekstiä, sekavaa olotilaa.
Ehkä ansaitsen tän siiderin parvekkeella.

lauantai 2. elokuuta 2014

Takapakkia. Tuntuu hyvältä olla yhteyksissä sun kanssa vaikka samalla se repii mua ja saa mut ajattelemaan mitä sun päässä liikkuu. Ihan kun sä olisit jotenki hukassa. Vai onko se vain kohteliaisuutta. Ei tää taida olla ihan helppoa sinullekkaan. Vai haluanko minä vain ajatella niin..


Pete Parkkonen - En tiedä mitä kaipaat
Pete Parkkonen - Ei kaltaistasi
Kaija Koo - Seison vierelläsi
Lassi Valtonen - Sinun piti kävellä kanssani
Sanni - Me ei olla enää me
Sanni - Sotke mut
Mikael Gabriel - Sä olit oikees
Nimetön - Saisin sut jäämään


Mistä tämä fiilis loppujen lopuksi kumpuaa? Tämä.....tämä mitä en osaa selittää ja joka saa mulle kyyneleet silmiin ja mieletöntä roihua sisälläni kun ajattelen sua.. Hulluuttahan tämä jo on, kun en pääse sinusta ja näistä tunteista.

Kun sä oot täysin vapaa sun edellisestä elämästä niin tiedät mitä tehdä. Ehkä olen tässä vielä silloin Sinua varten.

perjantai 1. elokuuta 2014

Tuli taas tänään huikeita oivalluksia liittyen mun parisuhteisiini. Mä saan jotenki kummasti kerättyy mun ympärilleni aina ne miehet jotka on juuri eronneita, jotka ovat vielä kiinni entisessä suhteessa tavalla tai toisella. Mä en tiiä mikä siinä on. Ei ne ole idiootteja, mutta ehkä ne näkee minussa jotain sellaista mikä voisi tuoda lohtua heidän sen hetkiseen elämään. Enkä puhu pelkästään seksistä. Ehkä minussa on sitten sitä terapeutin vikaa, joka analysoi, miettii...eihän mun kuulu olla miehen terapeutti, tuki ja turva edellisen suhteen jälkeen, ei silloin ole oikealla tavalla toista lähellä. En mä halua olla vaan kaveri joka on pelkkä olkapää ja seksiä jos joskus sitäkin haluaa. Ei. Herran tähen!
Mun on alettava vetää entistä rajummin sitä rajaa, mitä minä siedän, mitä minä haluan, mitä minun kuuluu olla miehelle kun tapaan kiinnostavan miehen ja joka on kiinnostunut minusta, jos lähtökohtaisesti ajatellaan että mä en joudu kenenkään edellisiä suhdesotkuja kuuntelee, tukemaan ja ymmärtämään. Toki minä ymmärrän, tuen ja kuuntelen mutta kun silloin ei olla enää oikeilla raiteilla jos se siihen menee.
Jotta ihmiset pystys rakastumaan toisiinsa, niin siihen ei kuulu entinen elämä enää. Ja monella tapaamallani miehellä on kuulunut. Mikä taas aiheuttaa lisää ongelmia, kummallista käytöstä minussa. Suhteet on aina, siis aina kahden ihmisen juttu, aina jokin asia liittyy johonkin. Ehkä ei aina, mutta kun vaaditaan ymmärrystä, anteeksi antoa, rakkautta sietämään toista ja kasvamaan yhdessä ja erikseen.
Ei mulla muuta.

<3